Hallituksella strategiana epäonnistua?
Hallitus esittää tuoreessa energia- ja ilmastostrategiassa suunnitelman Suomen hiilineutraaliustavoitteen 2035 epäonnistumisesta.
Energia- ja ilmastostrategia on pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma, jonka pitäisi antaa suunta Suomen ilmastotoimille. Ilmastotoimilla tulisi vastata ilmastonmuutokseen ja luontokatoon sekä täyttää Suomen ilmastolain sekä EU lainsäädännön tavoitteet ja samalla välttää sen seuraamusmaksut.
Strategian luvussa 3.1.4 Hiilineutraalius 2035: "Ilmastolakiin kirjatun hiilineutraalisuustavoitteen mukaan kasvihuonekaasujen päästöjen on oltava enintään yhtä suuret kuin poistumat viimeistään vuonna 2035. Kuvioon 4 on koottu Suomen vuotuiset päästöt ja poistumat sekä näiden summa historiavuosilta 2010–2024 sekä arvio kehityksestä energia- ja ilmastostrategian uusilla politiikkatoimilla vuoteen 2040."
Ilmastolain tavoite tarkoittaa siis, että ilmastopäästöjen ja poistumien hiilinieluihin tulee olla yhtä suuret 2035. Strategiassa esitetään arvio kehityksestä uusilla politiikkatoimilla (Kuvio 4.). Toimilla tavoite ei toteudu. Hiilineutraaliudesta jäädään selvästi (34 Mt CO2-ekv). Hiilineutraaliutta ei saavutettaisi myöskään EU:n tavoitevuoteen 2050 mennessä.
Hallitus esittää siis epäonnistuvan strategian. Miten tämä voi olla mahdollista?
Jos Olympiakomitea asettaisi seuraaviin talviolympialaisiin 6 mitalin tavoitteen, tuskin hyväksyttäisi strategiaa, jossa esitetään 2 mitalin toteutumista? Vastaava ei menisi läpi myöskään minkään yrityksen toimitusjohtajalta. Nyt kuitenkaan ei ole kyse urheilusta tai yritystoiminnasta. Kyse on Suomen hallituksen strategiasta vastata aikamme suurimpaan haasteeseen ja toteuttaa ilmastolakia.
Ilmastostrategian lainmukaisuus on kyseenalaistettu.
Strategian sisällöstä
Energia- ja ilmastostrategia toki sisältää useita hyviä toimia, kuten uusiutuvan energian edistäminen, fossiilisten polttoaineiden riippuvuuden nopea vähentäminen ja energiatehokkuustoimet. Tavoitteena on myös luoda ennustettava toimintaympäristö, joka houkuttelee investointeja. Ennustettavuutta investoinneille ei kuitenkaan paranna tavoitteen ja toimien ristiriitaisuus.
Strategiassa tulee esille toimia, jotka auttaisivat hiilineutraaliuden saavuttamista, mutta joita ei aiota toteuttaa. Hallituskauden aikana on myös jarrutettu kehitystä polttoaineiden jakeluvelvoitetta heikentämällä ja käyttämällä asiantuntijatiedon vastaisia vanhojen metsien kriteereitä mahdollistaen hakkuut niissä.
Skenaariolaskelmien lisäksi strategiassa esitetään metsien kasvun ja hiilinielujen vahvistamisen toimenpidepaketti. Toimenpidepaketissa hoidettujen ja elinvoimaisten metsien kasvua ja hiilensidontaa lisätään nostamalla puuston kasvatustiheyttä, pidentämällä kiertoaikoja maltillisesti sekä metsätuhojen ennaltaehkäisyllä, lisäämällä metsälannoitusta ja jalostettua viljelymateriaalia, sekä metsäpinta-alan laajentamistuella. Hiilinieluvaikutusten todetaan riippuvan siitä, miten lisääntynyt kasvu hyödynnetään; lisätäänkö metsien hiilensidontaa ja hiilivarastoja, vai lisätäänkö hakkuukertymiä?
Metsäteollisuuden sekä energiantuotannon puunkäyttömäärissä hakkuukertymän arvioidaan sitten kasvavan merkittävästi edelleen nykyisestä 72 milj. m3:sta jopa 81-82 milj. m3:iin vuosiksi 2029-2048. Hiilinielut, luonnon monimuotoisuuden säilyminen ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttävät sen sijaan hakkuiden maltillistamista: https://ilmastopaneeli.fi/seka-ilmasto-etta-luontotavoitteet-edellyttavat-hakkuiden-maltillistamista/.
Energia- ja ilmastostrategiassa ei myöskään linjata uusista veromuutoksista esimerkiksi teollisen puun polton vähentämiseksi tai yritystukien karsimisesta.
Strategiassa todetaan lisäksi:
- Vaikka Suomen osuus ihmiskunnan aiheuttamista ilmastopäästöistä on absoluuttisesti tarkasteltuna pieni, aiheuttaa Suomi asukasta kohden laskettuna maailman keskiarvoa enemmän ilmastopäästöjä.
- Kasvatuslannoituksilla voi olla negatiivisia vaikutuksia pintavesien tilaan, koska lannoitukset lisäävät ravinnevalumien todennäköisyyttä.
- Pienydinvoiman ympäristövaikutuksista on toistaiseksi vain vähän tutkimuksia. Pienydinvoiman sosiaalinen hyväksyttävyys on keskeinen kysymys sen käyttöönotossa ja päätöksenteossa. Hyväksyttävyyden kannalta erityisesti kiinnostavia teemoja ovat ydinturvallisuus, vastuu ydinjätteistä ja päätöksenteon demokraattisuus.
- Kansalaisista 58 % katsoo, että Suomen tulee pitää kiinni kansallisessa ilmastolaissa asetetuista tavoitteista ja pyrkiä saavuttamaan ne.
- Lausunnoissa metsien ja turvemaiden nielujen vahvistamista pidetään kustannustehokkaimpana ja varmimpana keinona päästövähennysten saavuttamiseksi. Metsien osalta näkemykset jakautuivat; osa lausunnonantajista vaati hakkuiden vähentämistä ja metsänhoidon uudistamista, kun taas mm. metsäsektorin toimijat vastustivat rajoituksia ja korostivat metsien kasvun edistämistä hoitotoimin.
- Lausunnoissa esitettiin ehdotuksia maankäytön muutosmaksun käyttöönotosta, liikenteen verotuksen uudistamisesta sekä kiinteistöverotuksen kehittämisestä energiatehokkuuden kannustamiseksi.
- Päästövelan lyhentämisohjelmaa pidetään strategian uutena mutta vielä epäselvänä osiona. Useat lausunnonantajat vaativat siihen konkreettisia lisätoimia ja politiikkakeinoja erityisesti maankäyttösektorille, jotta se vastaisi ilmastolain tavoitteita hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi.