Aurinko-Ilves -reittiä Vääksystä Evolle
Mieleni halajaa metsään. Päätän koluta Aurinko-Ilveksen reittejä useampana päiväretkenä.
Asikkalan Vääksyn kuntakeskuksen ja Hämeenlinnan Evon retkeilyalueen välillä kulkee Aurinko-ilves -retkeilyreitti. Reitin pituus on 30km. Reitin polkuja ja metsäteitä voi kulkea jalkaisin kävellen tai juosten sekä maastopyörällä. Osa reitistä on myös gravel-pyöräilyynkin sopivaa hiekkatietä.
Retkipäivä 1.
Ensimmäisenä päivänä teen juoksu-kävelykierroksen Vääksyn urheilukeskuksesta Aurinkovuoren reiteille metsään. Aurinko-Ilves -reitti on merkattu hyvin koko matkalta tolpilla, joissa on Aurinko-Ilves merkki. Reitti lähtee Vääksyn urheilukentältä ylämäkeen. Aurinkovuorella reitti kulkee osittain hyödyntäen 7km ulkoilureittiä sekä hienoja polkuja. Aurinkovuoren mäen jyrkänteeltä on mahtavat näkymät Vesijärvelle ja Kurhilan pelloille. Kivistön laavulta reitin varrelta avautuu hienot näkymät. Aurinkovuoren harjanteen toiselta laidalta avautuvat näkymät Päijänteelle.
Saavun Ilves-reittiä Aurinkovuoren alueen toisella laidalla kulkevalle Kirkkotielle, joka kulkee Asikkalan kirkonkylän ja VT24 -tien välillä. Päätän kiertää Aurinko-Ilvesreitiltä sivuun Aurinkovuoren ulkoilureittejä Kirkonkylän metsiin ja sieltä takaisin Vääksyyn. Tuon kierroksen varrelta metsästä löytyy alueen kenties suurin puu. Käyn ihailemassa kuusta, jonka koosta huolimatta huomaa vasta yllättävän lähellä metsässä. Kuusen runko on yli 2x oman sylivälini paksuinen. Kuusen tarkkaa ikää on mahdoton tietää. Kuusi voi elää 350-vuotiaaksi.
Etelä-Suomen talousmetsissä suurin ikäluokka on 0-40 -vuotiaat nuoret puut. Talousmetsän puut kaadetaan usein 60-80 vuoden iässä ja istutetaan uudet taimet. Jatkan matkaa ja jään miettimään, että tämä vanha kuusiyksilö on niin harvinainen, että se on tosiaan merkitty karttaan erillisellä karttamerkillä.
Retkipäivä 2.
Seuraavana päivänä ajan pyörällä Kirkkotielle ja jatkan siitä jalkaisin. Pääsen pian reitiltä 1,5km lisälenkille, joka kiertää Syrjänsuppien alueen. Aikanaan jääkauden aikana paikalle jääneet ja myöhemmin sulaneet valtavat jäälohkareet ovat muovanneet maastoon syviä kanjoneita, suppia. Syrjänsupat on erikoislaatuinen alue. Syvän supan pohjalla voi olla oma viileä mikroilmasto.
Jatkan Ilves-reittiä Kuurnamäen laavulle. Laavulta avautuu Kurhila-Hillilän maalaismaisema, joka on valtakunnallisestikin tunnustettu kulttuurimaisema. Laavuilla löytyy nuotiopaikat ja huussit. Laavulta jatkan hienoa polkupätkää VT24-tien ylityskohtaan. Ylityskohdassa on myös autoilijoiden levähdyspaikka. Ylityksen jälkeen reitti jatkuu jälleen hienoa polkupätkää kohti Kurhilan kylää. Reitti käy muutamat sadat metrit kylän pyörätietä, kääntyy Evontielle ja siitä jälleen hiekkateille ja pian poluille. Nautiskelen polkuja vielä jonkin matkaa, mutta päätän jättää loppureitin Evolle vielä seuraavalle päivälle ja palaan takaisin. Kulku ja fiilis on hyvä!
Retkipäivä 3.
Kolmantena päivänä varmistelen jaksamistani ja päätän ajaa autolla Kurhilaan ja siitä juosten ja kävellen Evolle ja takaisin. Alkuun huomaan, että kävinkin yllättävän pitkällä edellisenä päivänä ja reitti on tuoreessa muistissa. Edellisestä kääntöpaikastani reitti jatkuu polkua ja hiekkatietä. Pian saavun Uusimyllyn laavulle. Laavun lähellä on jonkun retkeilijän teltta, mutta ketään ei näy liikkeellä. Paikalla on ollut vesimylly, jonka vanhat rakennukset ovat laavun lähellä. Laavu on hienolla paikalla virtaavan metsäjoen äärellä. Teltasta huolimatta en löydä juttuseuraa ja jatkan matkaa.
Reitti jatkuu hiekkateitä alavalle ja soiselle alueelle. Suota on pieniä alueita luonnontilaisinakin, mutta pääosin ne ovat tiheästi ojitettuja, kuten suurin osa Suomen soista. Vastaan tulee paikalliseksi lintubongariksi osoittautuva mies. Hän kertoo alueen olevan myös erinomainen paikka perhosten tutkimiseen. Erilaisia piennar- ja niittykukkia on runsaasti. Perhosia lenteleekin heti vieressä. Jatkamme suuntiimme. Huomaan kartasta, että läheisestä lammesta kulkee alueen läpi metsäjoki aina Päijänteeseen saakka.
Suomessa on tehty soiden ojituksia erityisesti sotien jälkeen 1950-luvun alusta, kun tarvittiin enemmän puuta ja metsäalaa metsäteollisuuden käyttöön. Etelä- ja Keski-Suomen soista on ojitettu jopa 80%. Vuoteen 1986 mennessä Suomeen kaivettujen ojakilometrien yhteispituus oli jo 1 400 000 kilometriä. Tämä matka yltäisi jopa kaksi kertaa Maasta Kuuhun ja takaisin. Peräti kolmannes kaikista maailman metsäojista on kaivettu Suomeen. Ruotsissa ojituksia on 3-4 kertaa vähemmän. Ojituksilla tavoiteltiin puuntuotannon kasvua.
Myöhemmin ojien ilmastovaikutukset ja luontohaitat on tunnistettu merkittäviksi. Soiden luontoarvot ovat isolta osin menetetty. Samalla Suomen järvet tummuvat. Ojitetuilta soilta ravinteet, kiintoaine ja humus huuhtoutuvat valumavesien mukana suoraan järviin aiheuttaen rehevöitymistä ja vesien tummumista.
Jatkan hiekkatietä ylämäkeen ja pian polulle. Reitinvarren metsät ovat olleet eritasoisesti hoidettuja talousmetsiä ja luonnontilaisen kaltaistakin metsää. Evon alueella löytyy laajempia suojellun luonnonmetsän alueita.
Saavun polkua pitkin Heinäjärvenjoen ylitykseen ja Kaupinsaaren laavulle. Upean laavupaikan läheisyydessä tasapainoilee iso kivilohkare pienempien lohkareiden päällä. Luonnonvarakeskuksen taulu kertoo, että luonnontilaisilla alueilla majavien aiheuttamilla tulvilla on ollut suuri merkitys metsien uudistumiselle. Ihmisen harjoittamaa metsänhoitoa ne voivat hankaloittaa. Joessa on aiemmin ollut majavien asuinpaikkoja, nyt niitä saattaa löytyä kauempaa Evon alueelta. Polkua eteenpäin jatkettaessa löytyy vielä isompi kivilohkare kuin tyhjästä ilmestyneenä. No, jääkauden jäljiltähän tuo.
Aurinko-Ilves -reitti jatkuu laavulta polkua ja hiekkateitä kohti Evon retkeilyaluetta. Matkan varrella on myös isojen vanhojen kuusten alue. Käyn katsomassa kuusia, joista osa nousee ylväästi korkeuksiin ja osa on kaatunut tuottaen maassa uutta kasvualustaa eliöstölle.
Evoa kohti hiekkatiet sopivat erinomaisesti myös suosiotaan kasvattavaan gravel-pyöräilyyn. Maastopyöräreittien lisäksi merkittyjä gravel-reittejä kannattaa alueellamme lisätä.
Aurinko-Ilves-reitti tulee idän suunnasta Evon retkeilyalueelle ja päättyy Haarajärven pysäköintialueelle.
Evolla sijaitsevat myös Hämeen ammattikorkeakoulun metsäntutkimus ja Helsingin yliopiston Lammin biologinen asema. Ne ovat keskeisiä toimijoita tutkittaessa metsänkasvatusta ja luonnon monimuotoisuutta. Evon aluetta on esitetty Tiedekansallispuistoksi. Tällainen kansallispuisto takaisi Hämeessä tutkimuksen jatkuvuuden ja ottaisi vastuuta luontoarvojen säilymisestä.
Reitti oli hyvä myös Evolta takaisinpäin.
Aurinko-Ilves -reitille on lähdettävä ehdottomasti pian uudestaan!